maanantai 5. joulukuuta 2016

KonMari vai Kirppistely?

Tämä blogi on jäänyt todella vähälle huomiolle. Pahoittelen. Syynä on se, että minulla on nyt romuähky. On ollut jo pidemmän aikaa. En ole moneen kuukauteen käynyt kirpputorilla kuin kääntymässä, lähinnä moikkaamassa kaveriani joka on töissä siellä ja omistaa koko paikan. Ei kuitenkaan tuota maailman pienintä kirpputoria, mistä viimeksi kirjoitin ;-)

KonMari tuntuu olevan tämän päivän trendi. Ihmiset siivoavat hulluna kaappejaan ja luopuvat tavaroistaan. Hyvä juttu, ei siinä mitään. Luulisi että tämän myötä kirpputoreilla on kuhinaa. Toisaalta KonMarituksessa ei varmastikaan ole tarkoitus hyötyä tavaroistaan, joten ymmärrän hyvin niitäkin ihmisiä, jotka heittävät tavarat vain roskiin tai lahjoittavat pois. Onhan siinä myymisessä ja hinnoittelussa oma hommansa.

Siivosin eilen ison kassillisen lasitavaraa pois kaapeista. Ne vievät vain turhaa tilaa, eikä niistä ole käytetty kuin murto- osaa jos sitäkään. Tarkoitus olisi myydä ne joskus sitten. Olen myös aikaisempaa rohkeammin heittänyt tavaroita roskiin. Aikaisemmin olisin joka ikisen vanhan vaatteen säilönyt tilkkutöitä varten, nyt olen suoraan heittänyt menemään. Rajansa kaikella.

Mielenkiintoista tämä KonMaritus. Kannattaa lukea koko kirja, niin pääsee hyvin alkuun!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Maailman pienin kirpputori

Mitähän minä tälle blogille tekisin?
Postaaminen jumittaa, ja kaikki muukin jumittaa...Mutta ajattelin kertoa teille maailman pienimmästä kirpputorista, missä vahingossa käväisin.

Olin likkakaverini kanssa kirpputorikierroksella. Ajoimme erääseen pieneen kaupunkiin ja teimme kierrosta. Koska emme olleet paikkakuntalaisia, emme tietenkään tienneet toreista etukäteen juuri mitään. No niin, ajamme pääkatua pitkin ja liikekeskuksen nurkassa on suuri mainos KIRPPUTORI ja aukioloajat. Ovi on kutsuvasti auki ja siellä roikkuu siistejä vaatteita ovenkahvassa ja pöydällä on dominokattila ikäänkuin hörsyllä.

Ajamme auton parkkiin ja menemme ovea kohti. Menen tuulikaappiin ja siellä on vanhaa tavaraa jonkin verran. Missään ei ole hintoja. Huikkaan iloisesti Tarjalle, että ei täällä ole hintoja missään ja mistä tästä pääsee sisälle? Tarja seisoi takanani ja yht äkkiä ovi avautuu ja siihen metri kertaa metri tuulikaappiin pölähtää vanhempi rouvahenkilö. Hän vastaa että et pääse mistään sinne, se on minun asuntoni. Kysyn, onko kirpputori tässä? Kyllä vain, hän vastaa. Nielaisen kerran ja pari ja Tarja huikkaa takanani että katso sinä vain ensin. Ja minähän katson. Kiinnostukseni herää heti hänen asuntoaan kohtaan ja näen miehen hääräilevän keittiön pöydän äärellä ja iso musta kissa syö ruokapöydällä ruokaa. Olen ällikällä lyöty ja päästän Tarjan kopperoon. Hän kohteliaasti kyselee hintoja ja lopulta kiitos ja hei...

Autossa meitä hieman naurattaa tämä kompleksi. Voi jestas! Mahtaako kauppa käydä? Enpä osaa sanoa....

Kierrämme vielä pari paikallista kirpputoria ja minua alkaa vaivata jo romuähky.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Jätelava - tuo himohamstraajan aarrearkku

Meillä on viikon ollut jätelava pihalla. Minua häiritsee se. Se herättelee minussa henkiin himohamstraajaa, sillä näen lavan pullollaan kaikkea mielenkiintoista ja ilmaista...vieläkin harmittelen että pinnatuoli ja kynttiläkruunu meni sivu suun...

Se herättelee henkiin myös kerrostalokyttääjää, sillä mieleni tekee koko ajan kytätä, onko sinne tuotu jotain uutta vai hakeeko joku kenties sieltä jotain? Eilen kaksi muun maan kansalaista löysi itselleen kaksi tuolia...Polkupyörä ei ole kelvannut kenellekkään ja onkohan ne räsymatot ihan likaiset?

Ja lopuksi tämmä Konmarittaminen. Jätelavaa saa minut tuntemaan takaraivossani, että NYT olisi viimeinen tilaisuus lopua tästä kamalasta kirjahyllystä, jonka uhkasin heittää lavalle jo viime talvena. NYT se pitäisi tehdä! Ihan just nyt. Ei tämmöisiä hyllyjä ole enää kellään. Toisaalta tarvitsen lasivitriinin tilalle. Onko minulla rahaa ostaa uutta? Niin ja häkkikellarikin on täynnä tavaraa. Nyt marittamaan!

Penteleen jätelava, menes jo pois että saan mielenrauhan!!!!